Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://annemikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Sat, 27 Jan 2018 23:59:01 +0200 fi Paavon johdonmukaisuudesta http://annemikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249946-paavon-johdonmukaisuudesta <p>&nbsp;Sain käsiini Väyrysen kirjan vuodelta 1993:&nbsp; Muutoksen aika 2.&nbsp;&nbsp; Olin pois Suomesta nuo kirjan käsittelemät vuodet 1991-1993, eikä silloin ollut vielä modernia tiedonvälitystä.&nbsp; Aloin siis lukea Paavon kirjaa ihan silläkin silmällä. En ole poliitikkojen kirjoja muistaakseni aiemmin lukenutkaan.</p><p>Tuli mieleen, että jos Paavo olisi kuollut, kääntyisi varmasti haudassaan Niinistöä katsellessa.</p><p>Kirjassa on ulkoministerinä toimineen Väyrysen kirjeitä presidentti Koivistolle yms. ajalta, jolloin Suomessa mietittiin, mennäkö EU:hun ja jos niin millä ehdoilla. Paavo oli kirjan mukaan aluksi epäileväinen asiaan, mutta aikansa ulkoministerinä Euroopan johtajien kanssa diskuteerattuaan alkoi uskoa, että ihan oikeasti EU aikoi laajeta itään.&nbsp; Se riitti vakuuttamaan Väyrysen siitä, että EU:sta ei voi tulla kovin tiivistä yhteisöä. Siinä tulee olemaan siis tarpeeksi ilmaa myös Suomen hengitellä. Kirjassa kuitenkin näyttäytyy Paavon ykköshuolena Suomen puolueettomuus. Voiko Suomi olla puolueeton EU:ssa? Kun hän vakuuttui siitä, että voi, hän käänsi sitä kuuluisaa kelkkaansa, ja lähti kiertämään isäntiä tapaamassa maakunnissa, ja teki parhaansa ylipuhuakseen heidät EU:hun.</p><p>Voi olla, että jo niistä ajoista maanviljelijäveljeni ei ole itsenäisyyspäivänä nostanut lippua salkoon.</p><p>Jos Paavo ei olisi Ahon hallituksessa onnistunut kääntymään EU-myönteiseksi, voisi kait olla mahdollista, että Suomi ei olisi EU:ssa, tai hallitus olisi ajautunut ongelmiin?</p><p>Mielenkiintoista luettavaa sikäli, että Paavon huolet tänään ovat samat, ja syytkin ovat suuremmat. Itsensä tasavallan presidentti haluaa ajaa Suomea sotilaalliseen liittoumaan EU:n kanssa.</p><p>Katselin taannoin pötköön Areenalta Kekkos-sarjan. Olipa mielenkiintoista. Kekkonen halusi ulkoministeriksi Keijo Korhosen. Ei käynyt NL:lle. NL halusi ulkoministeriksi Ahti Karjalaisen. Ei käynyt Kekkoselle. Siispä Kekkonen ulkoministeriksi 30-vuotiaan Väyrysen.&nbsp; Keijo Korhosen puhe Suomen &rdquo;äärirasisteille&rdquo; muuten luettiin Kansalaistorilla 6.12.2015.</p><p>Joku sanoo, että Paavo on menneen talven lumia muinaisine ajatuksineen. Sen tuo kirja mielestäni kuitenkin osoitti, että kyllä hän mietti nuo vuodet tarkkaan, mikä olisi paras suunta. Ja käänsi kelkkaansa tarvittaessa. Silti perustavoite pysyi &ndash; niin kuin Kekkosellakin.</p><p>Aika vaikuttavaa oikeastaan. Hurjaa,&nbsp; mikä elämä.</p><p>Siis.. Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen&hellip;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Sain käsiini Väyrysen kirjan vuodelta 1993:  Muutoksen aika 2.   Olin pois Suomesta nuo kirjan käsittelemät vuodet 1991-1993, eikä silloin ollut vielä modernia tiedonvälitystä.  Aloin siis lukea Paavon kirjaa ihan silläkin silmällä. En ole poliitikkojen kirjoja muistaakseni aiemmin lukenutkaan.

Tuli mieleen, että jos Paavo olisi kuollut, kääntyisi varmasti haudassaan Niinistöä katsellessa.

Kirjassa on ulkoministerinä toimineen Väyrysen kirjeitä presidentti Koivistolle yms. ajalta, jolloin Suomessa mietittiin, mennäkö EU:hun ja jos niin millä ehdoilla. Paavo oli kirjan mukaan aluksi epäileväinen asiaan, mutta aikansa ulkoministerinä Euroopan johtajien kanssa diskuteerattuaan alkoi uskoa, että ihan oikeasti EU aikoi laajeta itään.  Se riitti vakuuttamaan Väyrysen siitä, että EU:sta ei voi tulla kovin tiivistä yhteisöä. Siinä tulee olemaan siis tarpeeksi ilmaa myös Suomen hengitellä. Kirjassa kuitenkin näyttäytyy Paavon ykköshuolena Suomen puolueettomuus. Voiko Suomi olla puolueeton EU:ssa? Kun hän vakuuttui siitä, että voi, hän käänsi sitä kuuluisaa kelkkaansa, ja lähti kiertämään isäntiä tapaamassa maakunnissa, ja teki parhaansa ylipuhuakseen heidät EU:hun.

Voi olla, että jo niistä ajoista maanviljelijäveljeni ei ole itsenäisyyspäivänä nostanut lippua salkoon.

Jos Paavo ei olisi Ahon hallituksessa onnistunut kääntymään EU-myönteiseksi, voisi kait olla mahdollista, että Suomi ei olisi EU:ssa, tai hallitus olisi ajautunut ongelmiin?

Mielenkiintoista luettavaa sikäli, että Paavon huolet tänään ovat samat, ja syytkin ovat suuremmat. Itsensä tasavallan presidentti haluaa ajaa Suomea sotilaalliseen liittoumaan EU:n kanssa.

Katselin taannoin pötköön Areenalta Kekkos-sarjan. Olipa mielenkiintoista. Kekkonen halusi ulkoministeriksi Keijo Korhosen. Ei käynyt NL:lle. NL halusi ulkoministeriksi Ahti Karjalaisen. Ei käynyt Kekkoselle. Siispä Kekkonen ulkoministeriksi 30-vuotiaan Väyrysen.  Keijo Korhosen puhe Suomen ”äärirasisteille” muuten luettiin Kansalaistorilla 6.12.2015.

Joku sanoo, että Paavo on menneen talven lumia muinaisine ajatuksineen. Sen tuo kirja mielestäni kuitenkin osoitti, että kyllä hän mietti nuo vuodet tarkkaan, mikä olisi paras suunta. Ja käänsi kelkkaansa tarvittaessa. Silti perustavoite pysyi – niin kuin Kekkosellakin.

Aika vaikuttavaa oikeastaan. Hurjaa,  mikä elämä.

Siis.. Väyrynen, Väyrynen, Väyrynen… 

]]>
0 http://annemikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249946-paavon-johdonmukaisuudesta#comments Sat, 27 Jan 2018 21:59:01 +0000 Anne Mikkola http://annemikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249946-paavon-johdonmukaisuudesta
Jos olisin naisjärjestö, mitä lausuisinkaan.. http://annemikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210022-jos-olisin-naisjarjesto-mita-lausuisinkaan <p>Olen pitänyt itseäni feministinä. Tosin muistan, että joku jo muinoin eräällä keskustelufoorumilla epäili ystävällisesti, että en ole oikea - siis sellainen paha - feministi, jollaiseksi ilmoittauduin. Siis ilmoittauduin samanlaisen isomman patriarkalismin vastaisen aatteen kannattajaksi kuin muutkin feministit. Onhan tämä pahuus meitä vallinnut sitten Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksen.</p><p>Äskettäisen naisjärjestöjen poliisiin kohdistuneen tuohtumuksen jälkeen olen kuitenkin ihmetellyt, että mistä oikein on kyse näinkin järjettömiltä tuntuvissa lausunnoissa, jotka eivät olleet mielestäni osoittaneet minkäänlaista tilannetajua.</p><p>Suomeen tulee siis turvapaikanhakijoita, jotka yhdessä muiden ulkomaalaisten kanssa ovat yksinomaisesti vastanneet Helsingin uudesta ilmiöstä: naisten, tyttöjen ja lasten joukolla ahdistelusta ja puskaraiskauksista. Jälkimmäisiä epäillään tapahtuneen 15 kpl vuonna 2015 ja 9 kpl vuonna 2014. Sitten tuli <a href="http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1452488961196.html">uusi vuosi ja Köln</a>, jonka jälkeen tuli tietoon samanlaista joukkohäirintää Suomessakin.</p><p>Helsingin poliisi taisi olla eurooppalaista huippua, kun osasi ennakoida tilanteen uutena vuotena, ja esti juhlijoiden laajemman häirinnän. Kun <a href="http://www.blogimetsa.fi/uutiset/item/2069-helsingin-poliisilla-vakavaa-asiaa">poliisi sitten tulee julkisuuteen</a>, niin mitä tekevät arvostamani naisjärjestöt?</p><p><strong>Naisasialiitto Unioni</strong> paheksuu 9.1. FB-sivullaan tuohtuneena sitä, että poliisi nostaa esille naisten häirinnän ikään kuin se olisi uusi ilmiö näin sanoin:<br /><br /><em>Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki kertoo The Telegraphin eilen julkaistussa jutussa, että seksuaalinen häirintä ja ulkona tapahtuvat raiskaukset ovat Suomessa uusi ilmiö, joka olisi rantautunut meille vasta vuonna 2015 tulleiden turvapaikanhakijoiden myötä. Seksuaalista häirintää keskimäärin 5-vuotiaasta asti kokeneen suomalaisen naisen, ja toki myös poliisin omien tilastojen ja uhritutkimusten näkökulmasta väite on pöyristyttävä. Meillä onkin poliisille vain yksi kysymys: kuinka te kehtaatte?</em></p><p><em>Meillä kiehahti yli. Haluamme lopun tälle jo kuukausia jatkuneelle ylipuhumiselle ja ulkoamäärittelylle ja miljoonien Suomessa asuvien keskenään erilaisten naisten kokemien vakavien ongelmien välineellistämiselle. Twitterissä jaetaan naisten häirintäkokemuksia tunnuksella </em>‪<em>lääppijä</em><em>. </em></p><p><em>Mene ja jaa omasi. Nämä kokemukset ovat nyt käytävässä keskustelussa täysin näkymättömiä. Naisten ääni ei kuulu. Laitetaan se kuulumaan.</em></p><p>Sitten luotiin some-tuohtumusta, jota media uskollisesti paisutteli ja teki isommaksi uutiseksi kuin mikään muu asia valtakunnassa. Silti poliisi ei luovuta. Poliisipäällikkö puolustaa aiemmin sanottua ja toteaa vielä, että nuoret saattavat osin provosoidakin turvapaikanhakijoita ja kehottaa vanhempia olemaan hereillä.</p><p>Tästä tuohtuu puolestaan <strong>Nytkis ry, </strong>joka on suomalaisten naisjärjestöjen kattojärjestö.&nbsp; <a href="http://www.nytkis.org/doc/tiedotteet/Tiedote_NYTKIS-ry_Seksuaalinen-hairinta_12.01.2016.pdf">Lausunnossa</a>an Nytkis paheksuu sitä, että poliisi syyllistää uhreja. Syyllistää uhreja? Siis ei olisi saanut vanhemmille kertoa mitä toreilla ja turuilla tapahtuu?</p><p>Minä ihmettelen, miten voi olla, että järjestöt, jotka ovat taistelleet naisten perusoikeuksien puolesta suhtautuvat paheksuvasti siihen, että poliisi kertoo uuden tyyppisestä rikosaallosta ja varoittaa vanhempia. Ideologian jankuttaminen yksisilmäisesti aina samoin sanoin tilanteesta riippumatta on tärkeämpää kuin naisten koskemattomuus? Intersektionaalinen &quot;feminismi&quot; taitaa olla aate, jossa sympatiseerataan enemmän muslimimaahantulijamiehiä kuin suomalaisia naisia jopa niin, että mahdollinen rasismin pelko on suurempi paha kuin naisten ja lasten raiskailu puskista. Miksi sanon, että on suurempi paha? No siksi, että järjestöjen ensireaktio, se todellinen tunnetila, oli tuohtumus poliisia kohtaan. Vihollinen on paha patriarkaalinen suomalaismies. Aina.<br /><br />Ihmettelin eräällä keskustelufoorumilla (blogimetsa.fi), miten ihmeessä naisjärjestöt voivat hölmöillä tuolla tavoin. Heittävätkö kaiken hyvänkin työnsä arvottomana menemään?<br /><br /><strong>Tauno J. Jokinen</strong> antoi siellä <a href="http://www.blogimetsa.fi/item/2067-rasistinaiviuden-suomalainen-sikolaetti">Tuomo Hirven blogin</a> keskustelussa selityksen, joka tuntui vastaansanomattomalta tässä tilanteessa. Se kuului seuraavasti: &nbsp;</p><p><em>Feministien näkökulmasta on kauheaa, että heidät on sivuutettu keskustelussa seksuaalisesta väkivallasta ja keskustelua käydään tällä hetkellä aivan muiden toimijoiden asettamilla ehdoilla.<br /><br />Nämä feministit käyttävät keskustelua naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta vallankäytön keinona. Kun nyt sitten tilanne on se, että maahanmuuttajat ahdistelevat teini-ikäisiä tyttöjä laajamittaisesti ja organisoidusti, feministien agenda jää maahanmuuttaja-agendan jalkoihin. Jopa Rakel Liekki ryntää hädissään kertomaan, että on hänenkin hameensa alle yritetty kurkkia. Ideana on tietenkin se, että maahanmuuttajien käytös feministisen maailmankuvan mukaan ei mitenkään poikkea yleisestä naisten aseman polkemisesta.<br /><br />Pohjimmiltaan on kyse oman identiteetin rakentumisesta uhriutumisen varaan. Maahanmuuttajien käytös antaa kontrastia feministiselle uhriutumispuheelle paljastaa sen naurettavuuden. Tästä syystä maahanamuuttajien organisoitu seksiväkivalta on pakko kieltää, koska se uhkaa omaa - joskin valheellista - identiteettiä.</em></p><p>Tuo ainakin selittäisi havaitun.<br /><br /><strong>Mitä sitten itse olisin sanonut, jos olisin ollut naisjärjestö?</strong><br />Olisin vaatinut uuteen ilmiöön tarttumista välittömästi, että kaikkea naisliikkeen työn tuloksia eikä naisen liikkumavapautta julkisissa kulkuneuvoissa ja julkisilla paikoilla menetettäisi. Olisin vaatinut tarkkaa tilanteen seurantaa tilastojen kanssa. Olisin reagoinut silloin kun &rdquo;Saatana saapui Tapanilaan&rdquo; kuten Niko Sillanpää silloin osuvasti kirjoitti Uuden Suomen blogissaan.&nbsp;</p><p>Uuden Vuoden päivänä vuonna 2016 olisin kirjaillut jotain kaunista kiitosviestiä Helsingin poliisille ja muistuttanut, että sotaa on aina käyty naisten ruumiilla, ja että olisi otettava vakavasti mahdollisuus, että tässä on kyse järjestäytyneestä rasistisesta viharikosaallosta valkoisia/kristittyjä naisia kohtaan, tai oikeastaan miehiä kohtaan, sillä miehen kunnia menee naisen kunnian myötä tallaisissa häpeä-kunnia-kulttuureissa, joista monet tekijöistä tulevat.</p><p>Kun kerran olisin taisteleva feministijärjestö, olisin siteerannut Golda Meiriä siitä, että jos miehet raiskaavat, naisia ei pidä sulkea kotiin, vaan ne miehet. Valtiovallan tehtävä on miettiä, miten se tehdään. Sulkemalla rajat, seulomalla rikollinen aines tai laittamalla riskiryhmille iltainen ulkonaliikkumiskielto vai miten? Semmoinen feministi kai minä olisin. Olisin toki myös todennut sivulauseessa, että on hyvä, että seksuaalinen häirintä yleensä ja myös naisten oma rooli siinä nousee tätä kautta laajemminkin puheeksi.<br /><br />Joka tapauksessa on aika surullista, että nyt kun niitä feministejä tarvittaisiin täälläkin oikein tosissaan, niin heillä on vain vanha vihollinen - yleismaailmallinen patriarkalismi, jota Suomessa edustaa suomalainen mies.&nbsp;</p><p>Taitaa olla jotain muutostakin tosin tulossa, ainakin mitä uusimmista uutisista voisi päätellä. Kuulemme ihmeellisiä asioita siitä, kuinka suomalaista miestä väheksytään ja kuinka SPR:n naiset harrastavat seksiä asiakkaiden kanssa, ja toiset suomalaisnaiset ostavat 20 eurolla alaikäisiä ruskeasilmäisiä turvapaikanhakijoita rautatieaseman nurkilla. Ja sitten VOK:ien valistajat saavat neuvoa lapsukaisia siitä, että eivät suomalaiset naiset saa käydä heihin käsiksi. Niin se maailma muuttuu.<br /><br />Olisiko naisjärjestöillä tämän suhteen jotain annettavaa? Vanha ideologia ei taida vain toimia. Pitäisikö uudistua ja löytää suomalainen ote asiaan?</p><p>Suomalainen feminismi vaikuttaa olevan samanlaista kuin uskonnollinen fundamentalismi, joka tuijottaa vain dogmiaan ja menettää suhteellisuudentajunsa. Tämä taitaa tosin olla aitoa nykypäivän suomalaisuutta laajemminkin. Niinkö se pahuus saa vallan? &nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen pitänyt itseäni feministinä. Tosin muistan, että joku jo muinoin eräällä keskustelufoorumilla epäili ystävällisesti, että en ole oikea - siis sellainen paha - feministi, jollaiseksi ilmoittauduin. Siis ilmoittauduin samanlaisen isomman patriarkalismin vastaisen aatteen kannattajaksi kuin muutkin feministit. Onhan tämä pahuus meitä vallinnut sitten Aatamin ja Eevan syntiinlankeemuksen.

Äskettäisen naisjärjestöjen poliisiin kohdistuneen tuohtumuksen jälkeen olen kuitenkin ihmetellyt, että mistä oikein on kyse näinkin järjettömiltä tuntuvissa lausunnoissa, jotka eivät olleet mielestäni osoittaneet minkäänlaista tilannetajua.

Suomeen tulee siis turvapaikanhakijoita, jotka yhdessä muiden ulkomaalaisten kanssa ovat yksinomaisesti vastanneet Helsingin uudesta ilmiöstä: naisten, tyttöjen ja lasten joukolla ahdistelusta ja puskaraiskauksista. Jälkimmäisiä epäillään tapahtuneen 15 kpl vuonna 2015 ja 9 kpl vuonna 2014. Sitten tuli uusi vuosi ja Köln, jonka jälkeen tuli tietoon samanlaista joukkohäirintää Suomessakin.

Helsingin poliisi taisi olla eurooppalaista huippua, kun osasi ennakoida tilanteen uutena vuotena, ja esti juhlijoiden laajemman häirinnän. Kun poliisi sitten tulee julkisuuteen, niin mitä tekevät arvostamani naisjärjestöt?

Naisasialiitto Unioni paheksuu 9.1. FB-sivullaan tuohtuneena sitä, että poliisi nostaa esille naisten häirinnän ikään kuin se olisi uusi ilmiö näin sanoin:

Helsingin poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki kertoo The Telegraphin eilen julkaistussa jutussa, että seksuaalinen häirintä ja ulkona tapahtuvat raiskaukset ovat Suomessa uusi ilmiö, joka olisi rantautunut meille vasta vuonna 2015 tulleiden turvapaikanhakijoiden myötä. Seksuaalista häirintää keskimäärin 5-vuotiaasta asti kokeneen suomalaisen naisen, ja toki myös poliisin omien tilastojen ja uhritutkimusten näkökulmasta väite on pöyristyttävä. Meillä onkin poliisille vain yksi kysymys: kuinka te kehtaatte?

Meillä kiehahti yli. Haluamme lopun tälle jo kuukausia jatkuneelle ylipuhumiselle ja ulkoamäärittelylle ja miljoonien Suomessa asuvien keskenään erilaisten naisten kokemien vakavien ongelmien välineellistämiselle. Twitterissä jaetaan naisten häirintäkokemuksia tunnuksella lääppijä.

Mene ja jaa omasi. Nämä kokemukset ovat nyt käytävässä keskustelussa täysin näkymättömiä. Naisten ääni ei kuulu. Laitetaan se kuulumaan.

Sitten luotiin some-tuohtumusta, jota media uskollisesti paisutteli ja teki isommaksi uutiseksi kuin mikään muu asia valtakunnassa. Silti poliisi ei luovuta. Poliisipäällikkö puolustaa aiemmin sanottua ja toteaa vielä, että nuoret saattavat osin provosoidakin turvapaikanhakijoita ja kehottaa vanhempia olemaan hereillä.

Tästä tuohtuu puolestaan Nytkis ry, joka on suomalaisten naisjärjestöjen kattojärjestö.  Lausunnossaan Nytkis paheksuu sitä, että poliisi syyllistää uhreja. Syyllistää uhreja? Siis ei olisi saanut vanhemmille kertoa mitä toreilla ja turuilla tapahtuu?

Minä ihmettelen, miten voi olla, että järjestöt, jotka ovat taistelleet naisten perusoikeuksien puolesta suhtautuvat paheksuvasti siihen, että poliisi kertoo uuden tyyppisestä rikosaallosta ja varoittaa vanhempia. Ideologian jankuttaminen yksisilmäisesti aina samoin sanoin tilanteesta riippumatta on tärkeämpää kuin naisten koskemattomuus? Intersektionaalinen "feminismi" taitaa olla aate, jossa sympatiseerataan enemmän muslimimaahantulijamiehiä kuin suomalaisia naisia jopa niin, että mahdollinen rasismin pelko on suurempi paha kuin naisten ja lasten raiskailu puskista. Miksi sanon, että on suurempi paha? No siksi, että järjestöjen ensireaktio, se todellinen tunnetila, oli tuohtumus poliisia kohtaan. Vihollinen on paha patriarkaalinen suomalaismies. Aina.

Ihmettelin eräällä keskustelufoorumilla (blogimetsa.fi), miten ihmeessä naisjärjestöt voivat hölmöillä tuolla tavoin. Heittävätkö kaiken hyvänkin työnsä arvottomana menemään?

Tauno J. Jokinen antoi siellä Tuomo Hirven blogin keskustelussa selityksen, joka tuntui vastaansanomattomalta tässä tilanteessa. Se kuului seuraavasti:  

Feministien näkökulmasta on kauheaa, että heidät on sivuutettu keskustelussa seksuaalisesta väkivallasta ja keskustelua käydään tällä hetkellä aivan muiden toimijoiden asettamilla ehdoilla.

Nämä feministit käyttävät keskustelua naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta vallankäytön keinona. Kun nyt sitten tilanne on se, että maahanmuuttajat ahdistelevat teini-ikäisiä tyttöjä laajamittaisesti ja organisoidusti, feministien agenda jää maahanmuuttaja-agendan jalkoihin. Jopa Rakel Liekki ryntää hädissään kertomaan, että on hänenkin hameensa alle yritetty kurkkia. Ideana on tietenkin se, että maahanmuuttajien käytös feministisen maailmankuvan mukaan ei mitenkään poikkea yleisestä naisten aseman polkemisesta.

Pohjimmiltaan on kyse oman identiteetin rakentumisesta uhriutumisen varaan. Maahanmuuttajien käytös antaa kontrastia feministiselle uhriutumispuheelle paljastaa sen naurettavuuden. Tästä syystä maahanamuuttajien organisoitu seksiväkivalta on pakko kieltää, koska se uhkaa omaa - joskin valheellista - identiteettiä.

Tuo ainakin selittäisi havaitun.

Mitä sitten itse olisin sanonut, jos olisin ollut naisjärjestö?
Olisin vaatinut uuteen ilmiöön tarttumista välittömästi, että kaikkea naisliikkeen työn tuloksia eikä naisen liikkumavapautta julkisissa kulkuneuvoissa ja julkisilla paikoilla menetettäisi. Olisin vaatinut tarkkaa tilanteen seurantaa tilastojen kanssa. Olisin reagoinut silloin kun ”Saatana saapui Tapanilaan” kuten Niko Sillanpää silloin osuvasti kirjoitti Uuden Suomen blogissaan. 

Uuden Vuoden päivänä vuonna 2016 olisin kirjaillut jotain kaunista kiitosviestiä Helsingin poliisille ja muistuttanut, että sotaa on aina käyty naisten ruumiilla, ja että olisi otettava vakavasti mahdollisuus, että tässä on kyse järjestäytyneestä rasistisesta viharikosaallosta valkoisia/kristittyjä naisia kohtaan, tai oikeastaan miehiä kohtaan, sillä miehen kunnia menee naisen kunnian myötä tallaisissa häpeä-kunnia-kulttuureissa, joista monet tekijöistä tulevat.

Kun kerran olisin taisteleva feministijärjestö, olisin siteerannut Golda Meiriä siitä, että jos miehet raiskaavat, naisia ei pidä sulkea kotiin, vaan ne miehet. Valtiovallan tehtävä on miettiä, miten se tehdään. Sulkemalla rajat, seulomalla rikollinen aines tai laittamalla riskiryhmille iltainen ulkonaliikkumiskielto vai miten? Semmoinen feministi kai minä olisin. Olisin toki myös todennut sivulauseessa, että on hyvä, että seksuaalinen häirintä yleensä ja myös naisten oma rooli siinä nousee tätä kautta laajemminkin puheeksi.

Joka tapauksessa on aika surullista, että nyt kun niitä feministejä tarvittaisiin täälläkin oikein tosissaan, niin heillä on vain vanha vihollinen - yleismaailmallinen patriarkalismi, jota Suomessa edustaa suomalainen mies. 

Taitaa olla jotain muutostakin tosin tulossa, ainakin mitä uusimmista uutisista voisi päätellä. Kuulemme ihmeellisiä asioita siitä, kuinka suomalaista miestä väheksytään ja kuinka SPR:n naiset harrastavat seksiä asiakkaiden kanssa, ja toiset suomalaisnaiset ostavat 20 eurolla alaikäisiä ruskeasilmäisiä turvapaikanhakijoita rautatieaseman nurkilla. Ja sitten VOK:ien valistajat saavat neuvoa lapsukaisia siitä, että eivät suomalaiset naiset saa käydä heihin käsiksi. Niin se maailma muuttuu.

Olisiko naisjärjestöillä tämän suhteen jotain annettavaa? Vanha ideologia ei taida vain toimia. Pitäisikö uudistua ja löytää suomalainen ote asiaan?

Suomalainen feminismi vaikuttaa olevan samanlaista kuin uskonnollinen fundamentalismi, joka tuijottaa vain dogmiaan ja menettää suhteellisuudentajunsa. Tämä taitaa tosin olla aitoa nykypäivän suomalaisuutta laajemminkin. Niinkö se pahuus saa vallan?  

]]>
25 http://annemikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210022-jos-olisin-naisjarjesto-mita-lausuisinkaan#comments Feminismi Helsingin poliisi Seksuaalinen häirintä Suhteellisuudentaju Fri, 15 Jan 2016 21:06:22 +0000 Anne Mikkola http://annemikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/210022-jos-olisin-naisjarjesto-mita-lausuisinkaan
Prosentti Irakin kansalaisista sai 5 vuodessa tuomion seksuaalirikoksista http://annemikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205237-prosentti-irakin-kansalaisista-sai-5-vuodessa-tuomion-seksuaalirikoksista <p>Lupasin <a href="http://aleksin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205125-mainettaan-paremmat-partavauvat">Aleksi Tiensuun blogissa</a>&nbsp; antaa tarkat viitteet tälle väitteelleni.</p><p>Rikostutkimuksista ja niiden tulkinnasta on väännetty kättä moneen otteeseen. Minusta paras tapa on mennä itse katsomaan Tilastokeskuksen uusimpia tilastotaulukoita. &nbsp;Tilastokeskus julkaisee avoimena kaikille myös netissä <a href="http://193.166.171.75/Dialog/varval.asp?ma=044_syyttr_tau_110_fi&amp;ti=Rangaistukset+kansalaisuuden%2C+asuinpaikan+ja+rikoksen+mukaan%2C+2010%2D2013+%28k%E4r%E4j%E4oikeudet%2C+hovioikeus+ensimm%E4isen%E4+oikeusasteena%2C+rangaistus%2Dm%E4%E4r%E4ykset+ja+rikesakot%29&amp;path=../Database/StatFin/oik/syyttr/&amp;lang=3&amp;multilang=fi">Suomessa seksuaalirikoksista rangaistuksen saaneiden lukumäärät kansallisuuden mukaan</a>.&nbsp; Muutkin rikokset taulukossa raportoidaan. Minusta tämän tiedon perusteella saa jonkinlaisen realistisen haarukan edessä olevan ongelman laajuudesta. Sitä hahmottelen tässä blogissa.</p><p>Seksuaalirikoksiin kuuluvat mm. eri tavoin määritellyt raiskaukset, sukupuoliyhteyteen pakottaminen ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Näistä kaikista on eritellytkin tiedot. Koska Irakin kansalaisia oli noina vuosina Suomessa vajaa 6000 henkilöä, tietenkin rikosten absoluuttinen määrä oli vähäinen verrattuna suomalaisiin. Olisihan se aikamoinen juttu, jos näin ei olisi.&nbsp; Koska erilaiset raiskausmääritelmät ovat kovin hämäriä ja tulkinnanvaraisia ja toisaalta luvut ovat pieniä, päätin katsoa tätä seksuaalirikosten kokonaismäärää. Se antaa jonkun kokonaiskuvan ongelmakentän suuruudesta.</p><p>Tänä vuonna &ndash; noiden tilastojen jälkeen siis - Irakin kansalaisia on tullut Suomeen pelkästään syyskuussa yli 9000 henkilöä, joten suuruusluokka alkaa olla jo aivan eri luokkaa kuin tilaston raportoimina vuosina. Omalla kotipaikkakunnallani irakilaisten osuus taitaa olla kahden vastaanottokeskuksen myötä jo noin 10 prosenttia väestä, ja se näkyy ja kuuluu kirkonkylällä. Yksin elävänä naisena minua kiinnostaa minkälaiset riskit ovat, varsinkin kun lähin poliisi majailee kuntaliitosten jälkeen 30 kilometrin päässä.</p><p>Laskin yhteen Irakin ja Suomen ja vertailun vuoksi myös Somalian kansalaisten saamat rangaistukset seksuaalirikoksista vuosilta 2010-2014. Suomalaiset ovat saaneet 2200 rangaistusta, Irakin kansalaiset 59 rangaistusta ja somalit 36 rangaistusta..</p><p>Vuonna 2012 Irakin kansalaisia oli Suomessa <a href="http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/3034711/m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4tlaatikoissa.gif">5919 henkilöä</a>.&nbsp; Luvut ovat näköjään sellaiset, että ei tarvita edes laskukonetta sen toteamiseen, että kokonainen prosentti Irakin kansalaisista oli saanut pelkästään viidessä vuodessa tuomion seksuaalirikoksista. Toki sama henkilö on voinut saada useita tuomioita. Tilasto ei erottele näitä tapauksia. Tarkemmin sanottuna kyse on rangaistusten lukumäärästä suhteessa kansalaisten lukumäärään.</p><p>Suomen kansalaisia vuonna 2012 oli noin 5 miljoonaa. Näin ollen suomalaisista noin 0,044 prosenttia oli saanut tuomion seksuaalirikoksista.&nbsp; Kun luvun 0,044 kertoo 22:lla saa tulokseksi suurin piirtein irakilaisten yhden prosentin rikostodennäköisyyden. Eli irakilainen tulee Suomessa tuomituksi seksuaalirikoksista 22 kertaa todennäköisemmin kuin suomalainen.</p><p>Tämä on puhdasta raakadata. Ero on kuitenkin niin iso, että ei siinä ole paljon selittelemistä. Tilastot eivät kerro rikoksentekijöiden sukupuolta, enkä löytänyt tietoa Irakin kansalaisten sukupuolijakaumasta. Vaikka kaikki Suomessa asuneet Irakin kansalaiset olisivat olleet miehiä, silti puhutaan yli kymmenkertaisista luvuista verrattuna suomalaisiin.<br /><br />Toki on epäreilua verrata suomalaisia ja maahantulijoita toisiinsa? Olivathan ne suomalaisetkin Ruotsissa rikostilastoissa hyvin edustettuina ennen vanhaan. Otetaanpa siksi vertailukohdaksi somalit, joita Suomessa oli irakilaisia enemmän. Somaleilla ainakin taloudellinen kuilu suomalaisiin nähden on oletettavasti suurempi kuin irakilaisilla. Lisäksi somalit ovat saaneet mediassa mainetta juuri raiskausten tekijöinä. Todellisuudessa näinä vuosina he saivat irakilaisia vähemmän, 36 kpl, tuomiota seksuaalirikoksista vaikka heitä oli Suomessa tuona viitevuotenani 7468 henkeä. Vastaavalla tavalla laskettu prosenttiosuus on heille 0,48 prosenttia, vain puolet irakilaisten prosenttiosuudesta ja &rdquo;vain&rdquo; kymmenkertainen suomalaisiin nähden.</p><p>Suomessakaan tietysti naisen koskemattomuudelle ei lasketa paljon arvoa oikeuslaitoksessa, eikä muutenkaan. Katsotaanpa sitten sellaisia rikoksia, joita suomalainen oikeuslaitos pitää vakavana ja langettaa ehdottoman tuomion.</p><p>Ehdottomia vankeustuomioita irakilaiset saivat yhteensä 77 kappaletta vuosina 2010-2014, eli siis enemmän kuin tuomioita seksuaalirikoksista. Jälkimmäisistähän ei usein Suomessa ehdotonta tuomiota saakaan.&nbsp; Tämä laskelma osoittaa, että 1,3 prosenttia Irakin kansalaisista sai viiden vuoden aikana (2010-2014) ehdottoman tuomion Suomessa. Jokaisessa maahan tulevassa bussissa on siten kaiken todennäköisyyden mukaan joku joka päätyy suomalaiseen vankilaan.&nbsp; Suomalaisten vastaava prosenttiosuus oli 0,51 prosenttia.&nbsp; Ero ei ole enää kuin vajaa kolminkertainen. Irakilaiset siis kunnostautuvat erityisesti seksuaalirikoksissa, aivan suhteettomasti verrattuna suomalaisiin tai muihin Suomessa asuviin ulkomaalaisryhmiin.</p><p>Nämä tilastot huolestuttavat minua.&nbsp; Nyt saapuvat maahantulijat tuskin ovat viattomampia kuin nuo varhaisemmat turvapaikanhakijat. Ehkäpä mieluummin päinvastoin.</p><p>Muutaman hiljaisemman päivän jälkeen Tornioon arvellaan saapuvan 200 turvapaikanhakijaa päivässä. Näistä tilastollisesti 2,6 henkilöä päätyy viidessä vuodessa suomalaiseen vankilaan. Jätän omaksi kotitehtäväksi arvioida montako raiskattua naista tuo merkitsee tilastollisesti tulijoiden elinkaaren aikana.</p><p>Ruotsissa näiden tilastojen kerääminen lopetettiin. Näin ollen kukaan ei voi esittää todellisia tilastoja, jotta kukaan ei voi syyllistää maahanmuuttajia. Vaikenemisen hinnan maksavat hyväuskoiset naiset ja nuoret. &nbsp;</p><p>Kovasti toivoisin, että Suomessa joku puolustaisi myös suomalaisen naisen liikkumisvapautta ja turvallisuutta. Naisjärjestöt sitä eivät tee, ikävä kyllä. Feminismi on osoittautunut hyvin petolliseksi aatteeksi, jos minulta kysytään.</p><p>Monet elävät täällä yksin, ilman turvaa miehestä tai perheestä. Minä ainakin pelkään &ndash; jo ennakoivasti. Eikä pelko ole aiheeton. Pelolla on tarkoitus ihmiselle. Suren myös paljon sitä, että se isänmaa, jossa uskalsin liikkua öiseenkin aikaan, on ilmeisesti menetetty lopullisesti. Lopulta tämä voi olla peloista pienin, sillä emme edes tiedä, ketä joukoissamme kulkee. Vanhat tilastot ovat vanhoja tilastoja.</p><p>Erityisen ikäviltä tuntuivat tästä näkökulmasta äskeiset uutiset siitä, että poliiseja kehotetaan pitämään tarkkaan salassa rikosten tekijöiden status turvapaikanhakijoina. Näin ollen tiedämme varmuudella, että emme tule saamaan tietoa VOK:ien asukkaiden aiheuttamista rikoksista. Ilmeisesti jotkut poliisit olivat hiukan lipsuneet vaikenemissäännöistä ja katsoneet aiheelliseksi kertoa tilanteesta myös paikallisille asukkaille. Onhan asialla iso yhteiskunnallinen merkitys. En ymmärrä, miten ketään vastaan yksilönä rikkoo tieto, että tekijä on turvapaikanhakija, kun tekijästä ei kerrota nimeä eikä anneta kuvaa tai muita tietoja henkilön identiteetin yksilöimiseksi. Tässä ei voi olla kysymys lain noudattamisesta vaan ihan muista asioista. Hyvin tyhmää toimintaa tällaisessa kansakunnan kriisitilanteessa. Tiedottamisen puute ilmeisen selvästi lisää rasismia, eikä sitä vähennä. Kumma, jos Poliisihallitus ei sitä ymmärrä&hellip; Ihmettelen.</p><p>Lähteet:</p><p>Tilastokeskuksen rikostilastot kansallisuuden mukaan: <a href="http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__oik__syyttr/044_syyttr_tau_110_fi.px/">http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__oik__syyttr/044_syyttr_tau_110_fi.px/</a></p><p>Kansalaisuuksien määrät vuonna 2012:</p><p><a href="http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/3034711/m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4tlaatikoissa.gif">http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/3034711/m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4tlaatikoissa.gif</a></p><p>Uutinen poliisien ohjeistuksesta 21.10.2015. Etelä-Suomen Sanomat:</p><p><a href="http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/10/21/poliisipaallikko-rikostiedottamisesta-turvapaikkastatusta-ei-saa-kertoa">http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/10/21/poliisipaallikko-rikostiedottamisesta-turvapaikkastatusta-ei-saa-kertoa</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lupasin Aleksi Tiensuun blogissa  antaa tarkat viitteet tälle väitteelleni.

Rikostutkimuksista ja niiden tulkinnasta on väännetty kättä moneen otteeseen. Minusta paras tapa on mennä itse katsomaan Tilastokeskuksen uusimpia tilastotaulukoita.  Tilastokeskus julkaisee avoimena kaikille myös netissä Suomessa seksuaalirikoksista rangaistuksen saaneiden lukumäärät kansallisuuden mukaan.  Muutkin rikokset taulukossa raportoidaan. Minusta tämän tiedon perusteella saa jonkinlaisen realistisen haarukan edessä olevan ongelman laajuudesta. Sitä hahmottelen tässä blogissa.

Seksuaalirikoksiin kuuluvat mm. eri tavoin määritellyt raiskaukset, sukupuoliyhteyteen pakottaminen ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. Näistä kaikista on eritellytkin tiedot. Koska Irakin kansalaisia oli noina vuosina Suomessa vajaa 6000 henkilöä, tietenkin rikosten absoluuttinen määrä oli vähäinen verrattuna suomalaisiin. Olisihan se aikamoinen juttu, jos näin ei olisi.  Koska erilaiset raiskausmääritelmät ovat kovin hämäriä ja tulkinnanvaraisia ja toisaalta luvut ovat pieniä, päätin katsoa tätä seksuaalirikosten kokonaismäärää. Se antaa jonkun kokonaiskuvan ongelmakentän suuruudesta.

Tänä vuonna – noiden tilastojen jälkeen siis - Irakin kansalaisia on tullut Suomeen pelkästään syyskuussa yli 9000 henkilöä, joten suuruusluokka alkaa olla jo aivan eri luokkaa kuin tilaston raportoimina vuosina. Omalla kotipaikkakunnallani irakilaisten osuus taitaa olla kahden vastaanottokeskuksen myötä jo noin 10 prosenttia väestä, ja se näkyy ja kuuluu kirkonkylällä. Yksin elävänä naisena minua kiinnostaa minkälaiset riskit ovat, varsinkin kun lähin poliisi majailee kuntaliitosten jälkeen 30 kilometrin päässä.

Laskin yhteen Irakin ja Suomen ja vertailun vuoksi myös Somalian kansalaisten saamat rangaistukset seksuaalirikoksista vuosilta 2010-2014. Suomalaiset ovat saaneet 2200 rangaistusta, Irakin kansalaiset 59 rangaistusta ja somalit 36 rangaistusta..

Vuonna 2012 Irakin kansalaisia oli Suomessa 5919 henkilöä.  Luvut ovat näköjään sellaiset, että ei tarvita edes laskukonetta sen toteamiseen, että kokonainen prosentti Irakin kansalaisista oli saanut pelkästään viidessä vuodessa tuomion seksuaalirikoksista. Toki sama henkilö on voinut saada useita tuomioita. Tilasto ei erottele näitä tapauksia. Tarkemmin sanottuna kyse on rangaistusten lukumäärästä suhteessa kansalaisten lukumäärään.

Suomen kansalaisia vuonna 2012 oli noin 5 miljoonaa. Näin ollen suomalaisista noin 0,044 prosenttia oli saanut tuomion seksuaalirikoksista.  Kun luvun 0,044 kertoo 22:lla saa tulokseksi suurin piirtein irakilaisten yhden prosentin rikostodennäköisyyden. Eli irakilainen tulee Suomessa tuomituksi seksuaalirikoksista 22 kertaa todennäköisemmin kuin suomalainen.

Tämä on puhdasta raakadata. Ero on kuitenkin niin iso, että ei siinä ole paljon selittelemistä. Tilastot eivät kerro rikoksentekijöiden sukupuolta, enkä löytänyt tietoa Irakin kansalaisten sukupuolijakaumasta. Vaikka kaikki Suomessa asuneet Irakin kansalaiset olisivat olleet miehiä, silti puhutaan yli kymmenkertaisista luvuista verrattuna suomalaisiin.

Toki on epäreilua verrata suomalaisia ja maahantulijoita toisiinsa? Olivathan ne suomalaisetkin Ruotsissa rikostilastoissa hyvin edustettuina ennen vanhaan. Otetaanpa siksi vertailukohdaksi somalit, joita Suomessa oli irakilaisia enemmän. Somaleilla ainakin taloudellinen kuilu suomalaisiin nähden on oletettavasti suurempi kuin irakilaisilla. Lisäksi somalit ovat saaneet mediassa mainetta juuri raiskausten tekijöinä. Todellisuudessa näinä vuosina he saivat irakilaisia vähemmän, 36 kpl, tuomiota seksuaalirikoksista vaikka heitä oli Suomessa tuona viitevuotenani 7468 henkeä. Vastaavalla tavalla laskettu prosenttiosuus on heille 0,48 prosenttia, vain puolet irakilaisten prosenttiosuudesta ja ”vain” kymmenkertainen suomalaisiin nähden.

Suomessakaan tietysti naisen koskemattomuudelle ei lasketa paljon arvoa oikeuslaitoksessa, eikä muutenkaan. Katsotaanpa sitten sellaisia rikoksia, joita suomalainen oikeuslaitos pitää vakavana ja langettaa ehdottoman tuomion.

Ehdottomia vankeustuomioita irakilaiset saivat yhteensä 77 kappaletta vuosina 2010-2014, eli siis enemmän kuin tuomioita seksuaalirikoksista. Jälkimmäisistähän ei usein Suomessa ehdotonta tuomiota saakaan.  Tämä laskelma osoittaa, että 1,3 prosenttia Irakin kansalaisista sai viiden vuoden aikana (2010-2014) ehdottoman tuomion Suomessa. Jokaisessa maahan tulevassa bussissa on siten kaiken todennäköisyyden mukaan joku joka päätyy suomalaiseen vankilaan.  Suomalaisten vastaava prosenttiosuus oli 0,51 prosenttia.  Ero ei ole enää kuin vajaa kolminkertainen. Irakilaiset siis kunnostautuvat erityisesti seksuaalirikoksissa, aivan suhteettomasti verrattuna suomalaisiin tai muihin Suomessa asuviin ulkomaalaisryhmiin.

Nämä tilastot huolestuttavat minua.  Nyt saapuvat maahantulijat tuskin ovat viattomampia kuin nuo varhaisemmat turvapaikanhakijat. Ehkäpä mieluummin päinvastoin.

Muutaman hiljaisemman päivän jälkeen Tornioon arvellaan saapuvan 200 turvapaikanhakijaa päivässä. Näistä tilastollisesti 2,6 henkilöä päätyy viidessä vuodessa suomalaiseen vankilaan. Jätän omaksi kotitehtäväksi arvioida montako raiskattua naista tuo merkitsee tilastollisesti tulijoiden elinkaaren aikana.

Ruotsissa näiden tilastojen kerääminen lopetettiin. Näin ollen kukaan ei voi esittää todellisia tilastoja, jotta kukaan ei voi syyllistää maahanmuuttajia. Vaikenemisen hinnan maksavat hyväuskoiset naiset ja nuoret.  

Kovasti toivoisin, että Suomessa joku puolustaisi myös suomalaisen naisen liikkumisvapautta ja turvallisuutta. Naisjärjestöt sitä eivät tee, ikävä kyllä. Feminismi on osoittautunut hyvin petolliseksi aatteeksi, jos minulta kysytään.

Monet elävät täällä yksin, ilman turvaa miehestä tai perheestä. Minä ainakin pelkään – jo ennakoivasti. Eikä pelko ole aiheeton. Pelolla on tarkoitus ihmiselle. Suren myös paljon sitä, että se isänmaa, jossa uskalsin liikkua öiseenkin aikaan, on ilmeisesti menetetty lopullisesti. Lopulta tämä voi olla peloista pienin, sillä emme edes tiedä, ketä joukoissamme kulkee. Vanhat tilastot ovat vanhoja tilastoja.

Erityisen ikäviltä tuntuivat tästä näkökulmasta äskeiset uutiset siitä, että poliiseja kehotetaan pitämään tarkkaan salassa rikosten tekijöiden status turvapaikanhakijoina. Näin ollen tiedämme varmuudella, että emme tule saamaan tietoa VOK:ien asukkaiden aiheuttamista rikoksista. Ilmeisesti jotkut poliisit olivat hiukan lipsuneet vaikenemissäännöistä ja katsoneet aiheelliseksi kertoa tilanteesta myös paikallisille asukkaille. Onhan asialla iso yhteiskunnallinen merkitys. En ymmärrä, miten ketään vastaan yksilönä rikkoo tieto, että tekijä on turvapaikanhakija, kun tekijästä ei kerrota nimeä eikä anneta kuvaa tai muita tietoja henkilön identiteetin yksilöimiseksi. Tässä ei voi olla kysymys lain noudattamisesta vaan ihan muista asioista. Hyvin tyhmää toimintaa tällaisessa kansakunnan kriisitilanteessa. Tiedottamisen puute ilmeisen selvästi lisää rasismia, eikä sitä vähennä. Kumma, jos Poliisihallitus ei sitä ymmärrä… Ihmettelen.

Lähteet:

Tilastokeskuksen rikostilastot kansallisuuden mukaan: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__oik__syyttr/044_syyttr_tau_110_fi.px/

Kansalaisuuksien määrät vuonna 2012:

http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/3034711/m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4tlaatikoissa.gif

Uutinen poliisien ohjeistuksesta 21.10.2015. Etelä-Suomen Sanomat:

http://www.ess.fi/uutiset/kotimaa/2015/10/21/poliisipaallikko-rikostiedottamisesta-turvapaikkastatusta-ei-saa-kertoa

]]>
62 http://annemikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205237-prosentti-irakin-kansalaisista-sai-5-vuodessa-tuomion-seksuaalirikoksista#comments Maahanmuutto Seksuaalirikokset Tilastot Fri, 23 Oct 2015 02:15:28 +0000 Anne Mikkola http://annemikkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/205237-prosentti-irakin-kansalaisista-sai-5-vuodessa-tuomion-seksuaalirikoksista